Maatalouden nousevat tuotantokustannukset ja sitä kautta koko Suomen ruoantuotannon huoltovarmuus ovat olleet viime aikoina usein uutisotsikoissa. Ukrainan sodan myötä kysymys on entistä ajankohtaisempi ja on saanut monet havahtumaan tilanteen vakavuuteen. Paraikaa käydään kiivasta keskustelua kotimaisen tuotannon kannattavuudesta, kun suuret kauppaketjut tekevät ennätystuloksia ja samalla maanviljelijät pohtivat, kannattaako seuraavaa satoa edes kylvää.
Erityisesti nyt olisi tärkeää kehittää perinteisen ruoantuotannon rinnalle lisää vaihtoehtoisia tapoja toimia ja tuottaa ruokaa. Sanomattakin on selvää, että nykyisessä tilanteessa uusien ruoantuotantomenetelmien olisi oltava myös ekologisesti kestäviä ja samalla kannattavia jokaiselle ketjun osapuolelle.
Yksi erityisen tehokas ratkaisu tähän haasteeseen on paikallinen vertikaaliviljely – moderni kaupunkiviljely. Suomessa välimatkat asutuskeskusten välillä ovat pitkiä ja maanviljelijöiden tuotteita saatetaan kuljettaa satoja kilometrejä isoihin tukkuvarastoihin ja sitten satoja kilometrejä takaisinpäin kaupan hyllylle. Paikallisella tuotannolla ja suoramyynnillä päästäisiin eroon näistä logistisista painajaisista ja tuotteiden laatukin säilyisi parempana.
Miten kaupungissa sitten voi tuottaa ruokaa, kun peltoja ei ole?
Vertikaaliviljely eli kerrosviljely on sisätiloissa tehtävää viljelyä, jolloin sitä voi toteuttaa vaikkapa kaupunkien keskustoissakin. Kasvualustat pinotaan useisiin kerroksiin, jolloin pinta-alan tarve on moninkertaisesti pienempi. Energiatehokkailla led-valoilla satoa saadaan vuoden ympäri, eivätkä alati muuttuvat sääolosuhteet tai tuholaiset uhkaa satoa. Kasteluvettäkin tarvitaan parhaimmillaan 90 % vähemmän perinteiseen viljelyyn verrattuna. Kun tuottaja on valmiiksi asiakkaiden lähellä, poistuu tarve monimutkaisille toimitus- ja myyntiketjuille.
Kun tällaiseen tehokkaaseen ruoantuotantomalliin yhdistetään kiertotalousajattelu ja paikalliset resurssit, syntyy ekologisesti kestävää lähiruokaa. Kiertotaloudessa toisen roska on toisen aarre ja raaka-aine. Tätä yksinkertaista ajatusta tulisi vaalia erityisesti nyt, kun ymmärrämme millaisessa tilanteessa yhteinen kotimme, maapallo, on.
Tamperelainen vertikaaliviljely-yritys Satohuone
Yksi esimerkki uudenlaisesta kaupunkiviljelystä on tamperelainen vertikaaliviljely-yritys Satohuone, joka tuottaa osterivinokkaita ja syötäviä versoja kaupungin asukkaille ja ravintoloille kuuden kilometrin päässä Tampereen ydinkeskustasta. Tuotanto on ekologista ja tuotteet myydään tuoreena suoraan asiakkaille ilman välivarastointia tai pitkiä kuljetusketjuja. Kasvualustoina yritys käyttää olkea ja hamppukuitua, jotka ovat maatalouden ja teollisuuden sivuvirtamateriaaleja.
Käytetyt rihmastot ja kasvualustat hyödynnetään paikallisesti AhlmanEdulla valmistettavan, bioaktiivisen ja karjanlantapohjaisen kompostimullan raaka-aineena. Bioaktiivista kompostimultaa tuotetaan ja sitä kokeillaan AhlmanEdulla tavanomaiset (teolliset) lannoitteet korvaavana kasvuvoimana. (Lue lisää bioaktiivisesta kompostista Ahlman Paja -sivuilta).
Kevään 2022 edetessä Satohuone alkaa myös myydä käytettyjä kasvualustasäkkejä, jotka tuottavat vielä paljon sieniä esimerkiksi kotipuutarhassa tai viljelypalstalla. Rihmastoa ruokkimalla satoa voi saada aina ensimmäisiin pakkasiin asti.
Vertikaaliviljelystä on povattu keinoa jopa nälänhädän poistamiseen alueilla, jossa maaperä on täysin hedelmätöntä ja viljelyyn kelpaamatonta. Perinteistä maataloutta tällainen viljely ei toki tule kokonaisuudessaan korvaamaan, eikä se sovellu kaikille viljelytuotteille. Mutta monille, erityisesti nopean kasvusyklin kasveille sekä helposti pilaantuville tuotteille, menetelmä hakee vertaistaan. Siinä missä perinteisen maatalouden kannattavuusongelmat olisi elintärkeää saada ratkaistua, voi paikallista huoltovarmuutta tukea kaupunkiviljelyllä.
Jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa ruoantuotantomme tilaan tekemällä tietoisia kulutuspäätöksiä. Pulassa olevia kotimaisia tuottajiamme voi tukea helposti jättämällä kauppojen omien merkkien logoilla myytävät tuotteet hyllyyn. Omaa ruokaturvaansa puolestaan voi parantaa kasvattamalla itse osan omasta ruoastaan. Se onnistuu yllättävän helposti myös kaupungissa.
Kirjoittaja ja kuva:
Antti Länsisalmi
Luonnonvaratuottaja, kaupunkiviljelijä, Satohuoneen yrittäjä